Pienestä pitäen olen aina ollut erittäin kiinnostunut omasta lajistani. Tapana oli joka vuosi nauhoittaa kaikkia kisoja, joita TV:ssä näytettiin - varsinkin arvokisat. Arvokisoja odotin aina vesi kielellä monta viikkoa. Siihen aikaan Youtuben kaltaiset kanavat eivät olleet vielä olemassa, eli jos halusin nähdä jotain uudestaan piti nauhoittaa. Vanha kunnon VHS! Parhaiten muistan Sydneyn olympialaiset vuonna 2000, koska ne olivat ensimmäiset kisat, jotka itse nauhoitin. Hieno arvokisaputki meillä on kotona joka alkaa, muistaakseni, vuoden 1993 Stuttgartin MM-kisoilla (mm. Colin Jacksonin 12,91 sekä Seppo Rädyn legendaarinen haastattelu keihäskarsinnan jälkeen). Taitaa Tokyon vuoden 1991 maailmanmestaruuskisoistakin löytyä video tietystä pituusfinaalista, jonka hankin myöhemmässä vaiheessa. Näitä videoita katsoin läpi satoja kertoja ja luulen, että edelleenkin löytäisin Arsi Harjun kuulafinaalia muutamassa minuutissa. En tiedä, kuinka hyvin koulussa olisin pärjännyt, jos olisin siellä opiskellut yhtä paljon kuin yleisurheilua opiskelin.
Syy, miksi aloin miettimään tätä asiaa johtuu aika paljon menneisen viikonlopun SFI:n leiristä Kuortaneella. Itse en enää ryhmissä harjoittele, enkä juuri luennoilla käy, mutta ei siitä kovin monta vuotta ole, kun itse olin täysillä mukana kaikessa, mitä leirin aikana tapahtui. Tällä hetkellä SFI:n valmennusryhmiä vetävät 2000-luvun, eli juuri minun lapsuuteni, kotimaisia huippu-urheilijoita. Nimet, kuten Conny Karlsson, Mikaela Ingberg, Johan Meriluoto, Simon Sundstén sekä uransa vielä jatkava David Söderberg olivat kovia sanoja kun olin 9-15 vuotias. Tai siis, on ne edelleenkin kovia sanoja ;). Tottakai oma isäkin kuuluu tähän ryhmään, vaikkei itsellä hänen uransa aikana kauheasti vielä ajatellut. Olen aika varma että kaikki nykypäivän junnutkin tietävät, että isoista suomenruotsalaisista yleisurheiluprofiileista on kyse, vaikkei ne itse välttämättä muista niiden saavutuksia yhtä selkeästi kuin minä. Nämä olivat esikuviani kun olin pieni. Connya olen kotipihallani leikkinyt monta kesää peräkkäin ja hänen tekniikkansa on edelleenkin paljon mielessäni, kun itse työnnän. Jos nämä nimet eivät kuulosta tutulta, niin piipahtakaa: www.tilastopaja.fi ja katsokaa. Siinä on omassa lajissaan kansainväliselle tasolle ylitäneitä urheilijoita.
Se, että uransa lopettaneet urheilijat haluaa tulla mukaan ja viedä tietoa eteenpäin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kerran yleisurheilija - aina yleisurheilija. Vain, koska olet itse lopettanut kilpailemisen, ei tarkoita ettei sinulla olisi vielä lajille annettavaa. Yleisurheilu on niin monimutkainen laji, että tapoja huipulle ovat monia. Tämän takia pidän sitä niin loistavana että löytyy eläviä esimerkkejä siitä, että on mahdollista pärjätä. Tämä vie lajia eteenpäin. Mikaelan valvovien silmien alla heitin ensimmäisen heittoharjoitukseni Kuortaneella, ja se meni mainiosti! Hiffasin yhtä asiaa, mitä on minulle monta kertaa sanottu eri tavalla eri ihmisten suista, ja moni heistä on ollut merkittäviä keihäs-ihmisiä eri muodoissa. Joku tapa sanoa asiaa saa urheilijan ymmärtämään oikeasti mistä on kyse. Tietty kombinaatio kaikista neuvoista, mitä olen vuosien varrella saannut ja pistänyt korvan taakse. Olen näitä lajeja opiskellut niin paljon, että tiedän MITÄ pitää tehdä, mutta miten sitä saadaan aikaseksi? Kyynärpää on alhaalla, tuki pettää - perinteisiä neuvoja keihäänheitossa, kyllä minä noita asioita ymmärrän vaikka ottelija olenkin. Mutta miten minun pitää ajatella, jotta kroppani tottelisi? Kuten sanoin, yleisurheilu on monimutkainen laji. Tämän takia jokaista, jolla on lajille annettavaa, on syytä kuunnella. Et koskaan tiedä milloin se ns. kliffaa sinun korviesi välissä.
Tämä asia liittyy vähän siihen, mistä kirjoitin kun kävimme Virossa syksyllä. Ristiretki-homma. Kun saa keskustella omien lapsuuden esikuvien kanssa omasta tekemisestään ja ne kertovat omista kokemuksistaan. Tämä antaa paljon, ja vaikkei asiat sinua kuitenkaan heti auta niin älä unohda. Se on hyödyllistä tietoa etkä koskaan tiedä, milloin tulevaisuudessa ja missä yhteydessä tämä keskustelu palaa mieleesi ja sinä voit vuorostaan auttaa itseäsi tai toisia.
SFI:ssä on tällä hetkellä olemassa todella paljon tietoa, ja se on erittäin kova asia. Yhden viikonlopun aikana tehdyt harjoitukset eivät kauheasti lopputulokseen kesällä kuitenkaan vaikuta, mutta se, mitä yhden viikonlopun jälkeen jää korvien väliin voi muuttaa paljon. Eli watch out for SFI tulevina vuosina!
Itse olin viikon Kuortaneella, ensin oli maajoukkueleiri ottelijoiden kanssa, jonka päälle oli tämä SFI:n leiri. Kun syksyn aikana kirjoitin että treeniä on paljon ja mennään kokoajan eteenpäin, mutta se ei näy vielä tekemisessä siellä missä sen pitäisi näkyä. Tämä asia muuttui oikeastaan yhden viikon aikana ennen joulua, yhtäkkiä tuntui siltä että radalla lensin. Hieno tunne. Tämä sitten velotti sen verran, että juuri tämän leirin aikana en ollut parhaassa iskussa. Hermosto on selvästi väsynyt, koska tehojen tuotto on kasvanut niin paljon. Leirillä tehtiin vähän testejä, ja ne kyllä osoitti, että oikeaan suuntaan ollaan menossa vaikkei ne sinä hetkenä miestä tyydyttänyt. Jos samoja testejä oltaisiin tehty viikkoa aikaisemmin tuloksien perässä olisi saattanut olla jopa muutama huutomerkki (!!!). Tästä on siis hyvä jatkaa, ja jos suunnitelmat säilyvät korkkaan hallikauden ensi viikonloppuna täällä Turussa tekemällä muutama laji, kun täällä järjestetään piirikunnalliset ottelut. Jos tästä viikosta palaudun hyvin on syytäkin toivoa positiivisia tuloksia, mutta vaikkei ne tulisikaan vielä niin ei hätää, harjoittelumielellä ajattelin vaan tarkistaa vähän missä oikeasti liikutaan tällä hetkellä.
//OY
