Liikkumisen iloa nuorille

Kesällä otettiin SUL:ilta yhteyttä ja kysyttiin jos kiinnostaisi mennä muutamaan kouluun Etelä-Suomessa vetämään Elovenan voimapäivää. Kysymys tuli kesällä kun ei ollut kauheasti muuta tekemistä niin vastaus oli helppo: kyllä! Eilen (torstai) se sitten tapahtui, vuorossa oli ensimmäisenä Norra Paipis Skola joka on ruotsinkielinen ala-aste Sipoossa, eli kotipaikkakunnallani. Voimapäivän ideana oli tunnissa vähän tutustuttaa lapsia yleisurheiluun (olin etukäteen valinnut lajeiksi keihäs, aitajuoksu ja kolmiloikka) ja sitten vielä lisäksi vähän yleistä tietoa ruokavalioon liittyen.

Koulu on osaltani alkanut sen verran kovalla tahdilla että valmistautuminen tähän tapahtumaan ei ollut paras mahdollinen ja jonkin verran jopa aamulla jännittikin. Opettajat koulussa oli heti niin mukavia ja positiivisia että tämä turha hermoilu katosi heti saman tien. Päivä meni tosi hyvin ja sekä lapset että opettajatkin olivat täysillä mukana kaikessa ja tuntui oikeasti siltä että sain jotain aikaan. Oli tosi hienoa nähdä että vaikka tänä päivänä löytyy niin paljon muita vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaa kuin liikkumisen merkeissä lapset oli silti todella innoissaan tästä päivästä ja olisi varmaan voinut jatkaa vielä pitkään. Vaikka suurimmalle osalle nämä lajit olivat täysin uusia ne oli todella halukkaita oppimaan, ja oli myös todella iloisia huomatessaan että aika lyhyessä ajassa saa esimerkiksi keihään lentää paremmassa asennossa ja pidemmälle.

Alkuverryttely on tärkeää ja ryhmät jaettiin riittävän pieniksi jotta kaikki saivat kokeilla monta kertaa

Tässä vähän keihäsmallailua. Peilikuvana olemin toimii vasurille ;)

Tänä päivänä kun niitä kaikkia muita vapaa-ajan aktiviteettejä löytyy on mielestäni todella tärkeää, että tehdään näitä asioita. Mennään näyttämään lapsille että tämä on oikeasti hauskaa jos vain asenne on oikea, eikä koko ajan vertaile itsensä kaikkiin muihin ja keskittyy pelkästään omaan tekemiseen. Yleinen hyvänvointi tulee sitä kautta aika itsestään ja sen yritinkin monta kertaa korostaa. Tämä on myös lapsille tosi luonnollista vielä - on aikaa ja paljon ylimääräistä energiaa kropassa. Vanhempana voit sitten yhtäkkiä huomata että portaissa käveleminen alkaa tuntua raskaalta ja voit sitten harmitella, mikset asialle tehnyt mitään aikaisemmin. Olisi paljon helpompi nyt, jos ei joutuisi "korvaamaan" sen minkä olet just tässä tärkeässä iässä menettänyt. En tiedä johtuuko tämäpäivän fitness-mania ja #eatclean juuri tästä - että ihmiset on alkanut liian myöhään huomaamaan että oma kunto on aika tärkeä.

Tämä "jos tahdon, pystyn" on aika helppoa pienenä, pitää vaan olla joku joka osoittaa oikeaa reittiä. Se on vielä niin pienestä kiinni että muutamalla yrityksellä huomaa jo edistymistä, ja se antaa taas lisää motivaatiota jatkaa. Tämä hauskuus on haastavaa jos vertailee itsensä muihin lapsiin - tulee aina olemaan taso-eroja. Sille ei voi mitään, että yleisurheilussa kello ja mitta kertoo totuuden, mutta sen pitäisi jollain tavalla saada unohdettua ettei se vaikuta yksilön omaan liikkumisen iloon. Itsellä tässä iässä ja jonkinlaisena huippu-urheilijana tuntuu usein siltä, että olen tässä yrittänyt 20 vuotta oppia juoksemista, mutta olenkin vähän eri asenteella ryhtynyt tähän hommaan. Yleisurheilu on yksi monipuolisimmista liikkumismuodoista ja kehittää perusmotoriikkaa sillä tavalla. että siitä on ihan joka ikisessä asiassa hyötyä. Tavallisessa elämässä kuin muissa urheilulajeissakin.

Ruokavaliossa otin ehkä eniten esille välipalan tärkeys ja laatu. 1-2 luokkalaiset eivät vielä tienneet "uupumisesta" mitään, kuin taas suurin osa 5-6 luokkalaisista heti nosti kättä ilmaan, kun kysyin onko joskus tunnettu isoa tarvetta saada karkkia koska olo on niin voimaton. Tässä kerroin lyhyesti että tämä on se tunne, joka tulee kun verisokeri on matalalla. Tottakai se tunne sitten katoaa kun syö jotain missä on paljon sokeria ja verisokeri nuosee tosi nopeasti - mutta se laskee myöskin aika nopeasti jopa matalemmalle kuin mitä se oli ennen. Eli ilman sitä tunnetta karkkia ei edes tee mieli yhtä paljon, ja jos muistaa hyvät välipalat verisokeri pysyy tasaisena ja tämä "tarve" häviää. Tottakai kerroin että karkkia voikin syödä, itsekin syön karkkia silloin tällöin ja niin pois päin, mutta jos on selkeä tarve saada verisokeria ylös niin suklaapatukka ei ole se oikea ratkaisu.

Tässä vähän vertailtiin eri välipaloja

Eli kaikille vanhemmille ja muille jotka on tekemisissä nuorien kanssa kaksi erittäin yksinkertaista neuvoa: antakaa lapisen urheilla, kannustakaa ja opettakaa niille hyvän ruokavalion perusasiat ja perustelkaa miksi on näin. Se on erittäin yksinkertaisia asioita vielä ja jos oikealla tavalla tuo niitä esille lapset ymmärtää.

/OY

Onnistuneen kauden hieno päätös

Eilen Maarianhaminassa kisatussa SFI-serienissä yleisurheiluvuosi 2013 päättyi (vihdoin ja viimein) meikäläisenkin osalta. Ja hyvällä tavallakin. Moukarissa jäin toki haamurajasta (30m) liian paljon. Jalat ei pelannut ja rotaatiot oli.. sekaisin.. Kolme heittoa meni häkkiin niin jouduin sitten varmistamaan itselleni tuloksen heittämällä ainoastaan yhdellä pyörähdyksellä (normaalisti käytän kaksi). Seipäässä kulki sitten taas jopa yllättävän hyvin, koska hyppääjiä oli sen verran monta aloitin verryttelyn kisassa 340:stä kahdeksan askeleen vauhdilla ja hyppäsin sitten joka toisesta korkeudesta ja vaihdoin sitten kun rima nousi neljään metriin Spiritiin ja otin se normaali 12-askeleen vauhti. Aika paljon hakemista oli ja tuuli oli erittäin hankala, mutta yhtäkkiä yksi pieni asia mikä ollut suurin syy miksei hypyt ole noussut vähän parani ja pystyin ylittämään uuden ennätyskorkeuteni joka nykyään kirjataan 471! Edelleenkin lähden liian vinosti seipäästä irti enkä sitä kautta saa käytettyä sitä heittoa siinä lopussa. Eli aika hyvin päättyi kausi, ennätykseen :) Ottaen huomioon koko talven taistelu just tämän lajin kanssa kun seipäitä ei löytynyt sopivia ja se kuuluisa "kuoppa-kammo" iski. Tässä vähän isän ottamia kuvia ja rimassa just toi 471. 400m rullasin myös viestissä suonenveto pohkeissa, mutta ihan hyvi meni silti.

Seiväs taipuu melko paljon, eli jäykempää voisi käyttää!

Vinossa riman päällä - paine on karannut. Ei hyvä

Eli kauden aikana omia henkilökohtaisia ennätyksiä on ottelulajeissa tullut 5 - eli ihan hyvä saldo. Toki ei mitään päätä huimaavaa tason nostetta saatu tänä vuonna aikaan - paitsi ottelijana ja ottelun loppupisteissä. Otteluhan on se pääasia, mutta fyysisesti ja teknisesti olen ollut aika samalla tasolla kuin viime vuonna. Viime syksynä tehdyt kuntoutushommat velotti, mutta ainakin taso säilyi. Nopeus kärsi ehkä eniten viime syksystä, mutta ainakin olen nyt terve ja viiden vuoden loukkaantumishelvetti on siinä mielessä päättynyt koska pystyn tällä hetkellä ohjaamaan omaa tekemistäni suorituksissa. 2008 vuoden hieman pieleen menneen leikkauksen jälkeen tämä on ollut ensimmäinen vuosi kun olen oikeasti tuntenut että pystyn tekemään asioita samalla tavalla kuin ennen leikkausta. Työvälineet (jalat pääosin) on nyt aika tasapuolisessa kunnossa ja tunnen että kroppa vastaa ajatuksiin, eli aika kiva tietää ettei se kyky jäännyt sinne leikkauspöydälle. Monta vuotta ihmettelin miksi en vaan pystynyt tekemään asioita samalla tavalla kuin ennen. Leikkaus tuli huonoon kohtaa, juuri siinä iässä kun tapahtui paljon kehitystä itsestään eikä poika oikein pysynyt mukana. Ensi vuodeksi yritetään sitten kehittyä taas ja toivottavasti se näkyisi myös loppupisteissä ensi vuonna :) 

 Ja sen olen jo Twitteriin laittanut, mutta laitan nyt tännekin. Yleisurheiluelämäni projekti sai tässä lähipäivinä nimen: Tokyo. Eli tämä ei tarkoita sitä etten tähtää Rioon jne. mutta 2020 olen 29-vuotias ja täydellisessä otteluiässä. Eli 7 vuotta aikaa ja aivan takuuvarmasti näiden vuosien varrella vastaan tulee paljon haasteita, pettymyksiä sekä menestymisiäkin. Tähtäin on siinä että jonkinlainen jättipotti tulisi sitten Tokyossa. Eli kannattaako? 7 vuotta on hemmetin pitkä aika. Vastaus on KYLLÄ. Tähän olen omistautunut. Eli 7 vuotta - let's go!

 Nyt edessä kuitenkin muutaman viikon täyslepo yleisurheilusta. Tuskin maltan olla koko tämän ajan harjoittelematta mutta ihan kiva joskus ihan leikkimielessä käydä lenkillä ;) Saa nähdä paljonko paino nousee. Olen tällä hetkellä vajaa 74 kiloinen ja rasva% oli viimeksi 6,4. Jännä nähdä paljonko tämä ehtii muuttua, tuskin juuri mitään mutta eipä sillä niin väliä jos syksyksi saa vähän suojaavaa kerrointa ettei taudit iske niin armottomasti :D 

 Koulussa tulen nyt käymään, ja aika paljonkin. Matiikan opiskelut on saannut jäädä - en yksinkertaisesti jaksa sitä. Se työmäärä ja ne opintopisteet ei siinä oikein kulje käsi kädessä ja koska urheileminen ei ole enää KELA:lle mikään syy miksi jäisi alle 45op vuodessa on turha ottaa siitä stressiä. Aika hyvin omasta mielestäni käynnyt niitä tärkeitä kursseja ja kaikki sillä tavalla että jaksan sekä urheilla että opiskella ja kaikki mennyt läpikin. Sitten kun tuki päättyi vaikka läpäisin koko yliopiston vaikein kurssi viime syksynä meni ns. maku siihen hommaan. Eli nyt jotain vähän "helpompaa" ainakin pisteiden metsästämisen valossa ja jos kaikki menee läpi syksyllä minulla tulee joulun mennessä olemaan yhtä paljon pisteitä kuin tähän asti saannut vuodessa yhteensä :D Tässäkin lajissa pisteet ratkaisee!

Moukarikuva!

Huomioikaa että veto tulee ihan hyvin, mutta leka on jo lähtenyt lentoon. 

 Take care!

 /OY

Ottelukausi paketissa

Toki yksi pieni kisa vielä Ahvenanmaalla jäljellä. SFI-serien on kisa missä suomenruotsalaiset seurat kohtaa toisiaan seuraottelussa. Meikäläisen lajit ovat seiväs, moukari ja 400m ruotsalaisessa viestissä. Moukarissa tavoitteena on 30 metrin ylitys ensimmäistä kertaa urallani miesten moukarilla. Karsintakilpailussa jäin rajasta 25 senttiä ja kaikki päälle 30 metrin heitot kävi sektorin väärällä puolella. Eli fysiikka ja tekniikka on riittävän hyvässä kunnossa, se on ainoastaan tähtäimestä nyt kiinni :)

Eli SM-otteluissa kävin viikonloppuna ja voitin siellä viimeisen Suomen mestaruuteni junnussarjassa ja samalla viimeistelin värisuorani tältä vuodelta - halleista tuli yksi pronssi 300m aidoista, viime viikonloppuna se hopea 400m aidoista ja nyt se voitto. Näistä kekkereistä kerääntyi yhteensä 11 kultamitalia vuosien varrella ja niitä toista värisiä vissiin 13 yhteensä. Ja kaikki yksilölajeista. Jonkinlainen saavutus sekin varmaan. Tästä eteenpäin panostetaan sitten enemmän laatuun kuin määrään ;)

Ottelu oli osaltani aika mitäänsanomaton. Pahimmat vastustajat vetäytyi kisoista hyvissä ajoissa, eikä meitä ollut kuin kuusi osallistujaa yhteensä. Eli nopeasti saatiin ottelu suoritettua ja erinomaisessa säässä vielä. Lämpöä oli päälle 20 asteen ja aurinko paistoi, eli sillä tavalla oli mukavaa. Tulosteko jäi valitettavan vaisuksi, enkä oikein onnistunut missään. Seipäässä toki sivusin kauden parhaani hyppäämällä 460. Yritin hakea rentoja suorituksia mutta se pieni viimeinen lataus puuttui ja se näkyi selvästi kaikessa. Pisteitä kerääntyi yhteensä 7115, eli tässä näkyi se, mistä kerroin "keskinkertaisuuden huiput - osa 1":ssä. Ei irronnut missään ja tasapaksua paikallaan polkemista oli kaikessa. Toki mestaruus on aina mestaruus ja hyvä tapa päättää junioriaikani näin.

Kiekossa oli hyvä vire, kaksi parasta kisasuoritusta vuosiin. Harmi että toinen meni tolppaan ja toinen oli yliastuttu. Ainakin se on siellä jossain :D Kuulan verryttely meni myös mallikkaasti, kisassa hieman vähemmän. Keihäässä löysin rentouden jonka olen etsinyt koko kesän, ei vaan tukijalka pitänyt riittävän hyvin.

Tänään ei edes tunnu jaloissa siltä että olisin viikonloppuna edes ottelua tehnyt. Tuntuu jopa paremmalta kuin ennen ottelua. Ehkä se johtuu siitä irtiotosta joka jäi puuttumaan. Tästä kuitenkin hyvä kääntää katseet kohti seuraavaa kautta. Tällä hetkellä nautin vaan siitä, että olen ehjä ja kroppa on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. On hyvä jatkaa kohti harjoituskautta ja odotan mielenkiinnolla mitä uudet, kovemmat ja laadukkaamat harjoituskuviot tuo tullessaan. Motivaatio on korkealla mutta ylimenokautta odotan siinä mielessä innolla, että voin alkaa tekemään niitä asioita mitkä tulee olemaan ehkä suurin muutos urheilu-urallani. Asiat joista jo vähän annoin avauskirjoituksessani vihjeitä ;)

Nauttikaa syksystä, kesä ollut maagisen lämmin ja nyt kannattaa olla paljon ulkona kun tänäänkin pystyi Paavo Nurmen stadionilla shortseissa käymään vähän leikkeilyjuoksuja tekemässä.

Palaillaa!

/OY

Keskinkertaisuuden huiput - kolmen maailmanmestarin sanoin

Tässä tuli kuin tilauksesta sen, mitä yritin ottelusta selittää omilla sanoillani. Tässä videossa tulee sanat enisten ME-miehen Dan O'Brienin, nykyisen ME-miehen Ashton Eatonin sekä kahdenkertaisen maailmanmestarin Trey Hardeen suusta. Mukana myös pari valmentajaa, mm. Ashton Eatonin henkilökohtainen valmentaja. Tämä on siis traileri, elokuva kertoo pääosin Hardeesta ja Eatonista.

Enjoy :)



48 Hours to Fame Trailer #2 from Neomotions on Vimeo.

Ympyrä sulkeutui

Tai onhan vielä aina yhtä makeat SM-ottelut edessä, mutta "aidot" junnu-SM:ät kävin viime viikonloppuna kisaamassa viimeistä kertaa. Lasken nyt tässä vaan päiviä kunnes urani "lupaavana" muuttuu perinteisen Suomalaisen urheilukulttuurin tapaan "menetetyksi toivoksi".

Raahessa meni melkein vähän tunteelliseksi ennen pituuskisaa, kun kävelin kenttää kohti. Mieleen palasi monta asiaa vuodesta 2005, mitä en edes tiennyt muistavani. Oli hieno kokemus. Ensimmäinen kerta kun voitin Suomen mestaruuden ja tavalla millä se tuli - viimeisellä hypyllä. Se on edelleenkin kaikista mestaruuksista se, mikä ehkä tarkoittaa minulle eniten.

Tämän takia halusin nytkin pituudessa onnistua. Omasta mielestäni pituuskesä ei ole oikein tarjonnut sen, mitä alkukesällä odotin - kauden paras tulos on vaatimaton 711. Nyt sain toki 710 ja oli sarjana kauden paras, mutta kun tunnen että varastossa on vielä parikymmentä senttiä vähintään lahkeissa olin erittäin pettynyt suoritukseeni. Olosuhteet oli loistavat, ponnistukset eivät vaan antanut minkäänlaista potkua.

Tässä on muuten pientä vertailua. Minä ja Halmelan Arttu :D Täsmälleen sama paikka vielä. Nytkin oltiin molemmat pituudessa mukana.

Järkyttävä letti oikealla.. Olisin pitänyt kuunnella äitiä ja mennä parturiin.

Seuraavan päivän seiväskisasta ei jäänyt (vaikka yksi harjoitushyppy oli hyvä) paljoa kerrottavaa. Sain kuitenkin päättää viikonlopun hyvällä tavalla: SM hopeaa 400m aidoissa ajalla 53,98. Aikaan olen erittäin tyytyväinen - ei mennyt ihan nappiin teknisesti, mutta erittäin hyvä ja ehjä juoksu. Suhteessa sileän ennätys 50,90 on vähän heikompi, mutta sen muuttamiseen on vielä yksi mahdollisuus nyt lauantaina. Toivottavasti kelit suosii ja jalat ovat toimintakunnossa

Kisoista myös toinen positiivinen asia: oli mennyt kaksi viikkoa edellisestä ottelustani ja siihen nähden jalat toimi aika hyvin. Nyt on jo fokus siirtynyt Karjaalle ja siellä päätän sitten vihdoin ja viimein junioriaikani. Toivottavasti saisin viimeisen junnumestaruuden sieltä ja samalla yhteensä urani 23. henkilökohtainan SM-mitali.

Ei ollut muuta tällä kertaa.

/OY