Vaikka tässä tapauksessa edellisestä kirjoituksestani on kulunut yli kolme kuukautta, eikä ainoastaan kolme päivää niin kuin siinä tunnetuimmassa tapauksessa. Kuitenkin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja vielä vuoden sisällä!
Eli vuosi vaihtuu mutta meininki ei, eiku..? Vuoden 2014 viimeinen reeni on saatu päätökseen ja kaiken kaikkiaan onnistunut syksy ja alkutalvi takana - vaikkei täysin ilman vastoinkäymisiä tämäkään syksy ole mennyt. Harjoitukset ovat muuttuneet, paljon, viime vuosista. Tuntuu siltä, että minusta on nyt tulossa aikuis-urheilija. Kaikki aikanaan. Tuntimäärät ovat pysyneet aikaisempiin vuosiin verrattuna samoina, mutta tehontuoton kannalta ollaan nyt sellaisella tasolla, missä ei olla valmentajan kanssa liikuttu koskaan tähän aikaan. Varsinkin voimaharjoituksen puolella on tapahtunut paljon muutosta - fiksummin jaetuilla jaksoilla olen pystynyt pitämään itseni herkemmässä kunnossa. Silti sivusin eilen, puolivahingossa, kolmosmaksimini ja ykkösmaksimini rinnallevedossa, kolme kiloa kevyempänä kuin niiden tehdessä. Kevennyshyppyjen ja staattisien hyppyjen tulokset lupaavat oikein hyvää ja yleinen fiilis on fyysiikan kannalta very good. Tekniikkaa on myös naurettavan paljon helpompi harjoitella terävänä kuin sitkeänä ja hitaana. Pätee kaikkia lajeja.
Opintojen kannalta ei ole taas koskaan näyttänyt niin synkältä kuin miltä yhdessä vaiheessa syksyä näytti, mutta siitäkin olen nyt selvinnyt - jos ei kunnialla niin ainakin rimaa hipoen. Harvoin olen kokenut, että minulla ei ole oikeasti ollut aikaa tehdä mitään muuta kuin harjoitella ja opiskella. Tuli siis otettua pari (kurssia) liikaa. Siksi olen päättänyt jättää opiskelut alkuvuodesta. Olen omasta mielestäni jo tuhlannut tarpeeksi tukikuukausia epämääräiseen koulunkäyntiin. Neljäs vuosi menossa eikä mitään selkeää suuntaa vieläkään - eli nyt on hyvä aika eksyä pienelle sivupolulle ja katsoa minne se minut johtaa.
Vastoinkäymisiä tulee tietysti aina, jos jotain asiaa tekee tosissaan. Akillesjänteen kanssa olen paininut melkein kuukauden ja parhaaksi kuuriksi totesin kuntoutusohjelman, hieronnan, sähköhoidon ja LPG:n jälkeen olevan uudet lenkkarit. Joskus ykseinkertaisimmat ratkaisut ovat ne tehokkaimmat. Huikea tunne, kun juokset ensimmäiset askeleet ilman kipua ja pelkoa moneen viikkoon. Yksi valmentaja sanoi viisaasti että "lenkkareita voi aina ostaa uusia, mutta ei jalkoja". Ei ainakaan alkuperäisiä parempia. Ilmainen vinkki uuden vuoden kunniaksi: muistakaamme kaikki ensi vuonna pitää itsestämme vielä parempaa huolta. Hieronta, laadukkaat vehkeet jne. on pieni vaiva sen eteen, että pystyy kesällä tekemään sitä parasta: eli tulosta.
Pieni muistutus: matka vuoteen 2020 vähenee
Hyvää Uutta Vuotta 2015!
//OY
