Kausi 2014 on paketissa, tai on jo ollut siitä lähtien kun seiväskilpailussa tulin takaisin alas koville ja Kalevan Kisojen korkeushypystä alkunsa saanut lievä ruhje kantapäässä pahentui. Kaikki, jotka ovat vastaavasta vammasta kärsineet tietävät, että kyseessä ei ole vakava vamma, mutta sen verran kettumainen, että kestää kauan ennen kuin se paranee 100%. Magneettikuvat näytti sen verran vauriota, ettei ollut enää järkevä ajatella kisaamista tälle kaudelle. Harmillinen tilanne, sillä olin juuri edellisenä päivänä hypännyt uuden kauden parhaan seipäässä (460) ja muutenkin kesän kaksi parasta hyppyä uudella seipäällä. Tämän lisäksi olin Kalevan Kisojen jälkeen tehnyt yhden erittäin onnistuneen pituustreenin joka antoi luottoa siihen, että hyppy olisi taas löytymässä. Jännä kuinka pari ajatusta voi muuttaa koko suorituksen. Pieni suunnitelma oli myös juosta 400m aidat, mutta sekin jäi tältä kesältä toteuttamatta.
Jos mennään ajassa taaksepäin toukokuun puolelle, silloin odotin super kesää. Syksyn ja talven pitkä perusominaisuuksien rakentaminen alkoi vihdoinkin näkyä myös radalla. En tiedä kuinka paljon talvikauden mykoplasma vaikutti prosessin pituuteen, mutta turha sitä on syyttää, kun todistetusti moni kilpailu meni "ihan" OK talvellakin, verrattuna viime vuosien tuloksiin. Hemmetin kauan se kuitenkin kesti palautua ja kyllä se vähän tuskallista oli saada itsenä syvästä kuopasta ylöspäin. Huomasin kuitenkin että tikissä ollaan ainakin fyysisesti ja tämä fiilis jatkui vielä täällä kotonakin kevään leirin jälkeen. Jälkianalyysi on kertonut, että taisin olla parhaassa vireessä kaksi viikkoa ennen kauden ensimmäistä ottelua. Jälkiviisaana voisi todeta että sairastuminen silloin Viro-ottelussa pisti pakan sen verran sekaisin, että omalta kannaltani olisi kannattanut jättää Europa Cupi väliin ja keskittyä Kalevan Kisoihin ja antaa kropan palautua ja mahdollisuus löytää takaisin raiteille. Tekninen epävarmuus oli tämän kesän suurin ongelma - mutta ei näin monen vuoden jälkeen saisi unohtaa miten esimerkiksi heitetään ottelussa keihästä.
Jos vilkaisee oikealle missä meitsin henkilökohtaiset ennätykset on näkyvillä voi todeta, että ottelulajeista olen tänä kesänä tehnyt kuusi henkilökohtaista ennätystä, missä eniten lämmittää lähes sekunnin (ja vihdoinkin sub50) ennätysparannus nelkulla. Eli ei se ole ainakaan fysiikasta ollut kiinni. Kolme ottelua ja kaikki parempia kuin viime vuoden toiseksi paras ottelu. Pääsin Tampereella sellaiseen flow-tilaan viime kesänä, että jos tänä kesänä olisi käynyt samalla tavalla olisi ollut jännä nähdä mille luvuille oltaisiin päädetty. Silti ottaa päähän etten tänä vuonna edes pystynyt parantamaan ottelu-ennätystäni, vaan tasoni on edelleenkin amatöörimäinen, eli lähempänä 7000 kuin 8000. Lähtökohdat seuraavaan harjoituskauteen ovat kuitenkin paljon paremmat kuin viime vuonna, enkä tarvitse tänä syksynä lähteä niin alusta rakentamaan ominaisuuksia, vaan pääsen nopeammin harjoittelemaan lajeja. Eli uteliaana kohti uutta harjoituskautta! Paikat kuntoon vielä parin viikon levolla, missä kaikki ajatukset pois urheilusta ennen kuin lähden takaisin ruoskimaan itseäni kohti omia äärirajojani. Olisi hyvä saada Amsterdamin EM raja hoidettu alta pois jo ensi kesänä, ettei siitä enää tarvitse murehtia keväällä 2016.
Niin, ja minä olin tämän vuoden Ruotsi-ottelussa Leevi Leijona. Kiitos kaikesta palautteesta, kenties se voisi olla tuleva ammatti.
Niin, ja minä olin tämän vuoden Ruotsi-ottelussa Leevi Leijona. Kiitos kaikesta palautteesta, kenties se voisi olla tuleva ammatti.
Pitkäkestoisia ja lämpimiä syysterveisiä,
Btw tsekatkaa videoni yhdestä esikuvistani pienenä poikana, johon on ollut kunnia vuosien varrella tutustua. Respect!
