söndag 27 oktober 2013

ristiretki Viroon - in the name of Track&Field

Viimeiset 10 päivää on ollut aika hektiset, ja hektisyys sen kun vaan jatkaa. Eilen illalla kotiin päästyäni huomasin että uusi deadline kouluhommien suhteen oli kuin tyhjästä ilmasta ilmennyt sähköpostiini. 2000 sanaa on suolainen määrä kirjoittaa kun tenttikin huomenna odottaa. No ei ketään kiinnosta nämä kouluasiat niin hyppään suoraan asiaan.

Eli 10 päivää harjoitusleiriä takana. Leiri alkoi viime viikon torstaina tutuissa maisemissa Nastolan Pajulahdessa. Siellä oli NMJ-leiri ja ottelijoidenkin kanssa olimme siellä. Hieman jengiä on ryhmistä tippunut taloudellisista syistä oletan, mutta meillä on tällä hetkellä aika kova ottelujengi jaloilla - nimittäin kaikki ryhmässä on edustanut maatamme nuorten arvokisoissa - paitsi yksi joka jäi tulosrajasti joku 30p viime kesänä. Eli kokemusta löytyy vaikka nuoria vielä ollaan. Itse leiri meni hyvin, paljon laadukkaita harjoituksia ja muuten hyvä oloinen kroppa kaiken kaikkiaan. Kun kaikki muut lajiryhmäläiset lähti sunnuntaina Pajulahdesta pois me jäimme jätkien kanssa vielä päiväksi sinne harjoittelemaan - meidän leiri oli vasta puolessa välissä: Viron Orissaare Saaremaassa kutsui nimittäin seuraavaksi. Siellä oli heitto/ottelu-leiri ja seminaari. Matka sinne ei tietenkään ilman ongelmia mennyt - saavuttuamme Helsingin satamaan saimme kuulla että meidän pitäisi jo olla perillä. Ei onneksi ollut hankala hoitaa uuden matkan ja pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään alkuperäisen aikataulun mukaan. Harjoituksellisesti heittotreenit toimii aika hyvin palauttavina ja oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan erilaista harjoittelukulttuuria. Pitkiä päiviä oli mutta todella paljon sain ainakin omasta mielestäni henkilökohtaisesti leiristä irti. Leirillä mukana oli nimittäin paikallisia staroja kuten Gerd Kanter, Erki Nool sekä Risto Mätas. Kanterin kanssa teimme heittoharjoituksia ja osaharjoitteita - ja kyllä huomaa että miehellä on taustaa sekä ymmärtää ottelustakin aika paljon. Maailman kaikkien aikojen kolmonen kiekonheitossa osaa lajinsa selittää ottelijallekin. Risto Mätaksen keihäänheittoharjoituksissakin tämä tuli ilmi - asiat kerrottiin helpolla tavalla eikä jäännyt epäselvyyksiä siitä, mitkä oli ne oleellisimmat asia (vaikka hän myönsikin että meitä suomalaisia on vähän hankalempi neuvoa keihäänheitossa kuin muita ;)). Suomessa tuntuu usein siltä että asioita tehdään turhan monimutkaisiksi liian aikaisin. Itse tiedän olevan aivan liian analyyttinen. Mietin ja pohdin virheitä kunnes unohdan ne tärkeimmät osat sekä ne asiat mitkä menee hyvin. Tottakai pitä analysoidakin, mutta monesti se on paljon pienemmästä kiinni kuin mitä itse luulee.

Leirin kohokohta oli ehdottomasti kun Sydneyn olympiavoittaja kymmenottelussa Erki Nool tuli pitämään luennon omasta urastaan ja harjoituksistaan. Erkin olen tavannut kerran aikaisemmin, mukava kaveri joka osaa erittäin hyvin suomea. Silloin puhuimme harjoittelusta ja lähinnä 400 metrin harjoittelusta ja miten hän kehitti omaa ratakierrostaan. Huomasin kyllä että pari vuotta sitten käyty keskustelu oli jotenkin vaikuttanut omaan ajatustapaani otteluun liityen. Luennolla hän kertoi omasta lapsuudestaan - miten hän erittäin pienenä, laihana ja suht "lahjottomana" silti pääsi Neuvostoliiton urheilukouluun, silloin seiväshyppääjänä, ja siellä omassa tahdissaan pystyi kehittymään. Aika itsenäisestä urheilijasta oli kyse ja aika monesta kohdasta tunnistin itseni. Ehkä suurin yhteinen tekevä asia oli tarina kiekonheitosta: koko talven hän oli hakenut hyvää fiilistä ja heittänyt limppua pressuun ja keväällä kun vihdoin pääsi ulos heittämään ensimmäinen kiekkokaari oli 36 metriä :D. Oli kuin omilla sanoillani olisin kertonut viimeisistä kolmesta vuodesta miten kiekonheittoni on lähtenyt. Ei enää pressuheittoja minun osaltani tänä syksynä ainakin, enemmän aion Kanterin ja suomalaisen kiekkovalmentajan koordinaatioliikkeitä mallata. Ei voi liikaa uhrata aikaa siihenkään, niin ehkä 2-3 liikettä ovat painopisteenä. Paljon isoja päätöksiä Nool oli myös valmis tekemään urheilun eteen vaikkei ollenkaan ollut taattua että se olisi se oikea reitti. Hän painotti kovasti että kaikkien pitää löytää se oma reitti - minkä takia hän esimerkiksi jätti vanhan valmentajansa joka silloin valmensi Viron parasta ottelijaa koska valmentajan mielestä hänestä ei koskaan voisi tulla päälle 8300 pisteen ottelija. Hänestä tuli sittenkin 8815 pisteen ottelija sekä olympiavoittaja.

Elämäni toinen yhteiskuva - ensimmäinen oli Kanterin kanssa :D
400m harjoittelusta hän kertoi, että sitä on monta eri tapaa harjoitella. Nelkkua voi myös lyhyillä juoksumatkoilla harjoitella, eikä hän koskaan itse 400m harjoituksissa juossut enemmän kuin 200 metriä putkeen. Eli pitkät happovedot eivät ole se ainoa oikea tapa harjoitellua nelkkua. Erittäin paljon juoksua Erki painotti, ja juuri tästä kirjoitinkin blogi-urani alussa "keskikertaisuuden huiput"-kirjoituksessa. Juoksu on ottelun ydin. Sen, minkä hän korosti oli, että pitää OSATA juosta sitä vauhtia mihin tähtää. Jos tavoite on esimerkiksi 48 sekuntia se tarkoittaa 2x200m 24s, 4x100m 12s sekä 8x50m 6s. Jos tähän et harjoituksissa pysty, niin et pysty kisassakaan juoksemaan koko matkan tätä vauhtia. Muistuttaa vähän omaa 1500m harjoitteluani: olen kaikki määräintervallivedot juossut 3 minuutin kilometrivauhtia, koska se tarkoittaa tasan 4.30 1500 metrillä. Sillä tavalla harjoittelin 2-3 vuotta ja nyt olen jo kahdesti juossut hieman tämän alle. Toinen mielenkiintoinen asia jonka Erki otti esille oli, miten ottelussa juostaan nelkkua ja minkä kautta kaikki hyvätkin ajat tulee: helpolla juoksulla. Jos ottelussa lähdet väkisin vääntämään niin se vaikuttaa koko seuraavaan päivään - jos juoksu on helppoa aika on yleensä niin hyvä kuin sen pitää olla, ja 400m ei ole sellainen jättipottilaji pisteiden puolesta että puolella sekunnilla olisi suurempaa merkitystä. Kaikki varttimaileritkin jotka muistelee omia ennätysjuoksujaan yleensä muistaa niitä aika helppoina. Eli tässä voisi olla jotain millä voisin umpisurkeaa ratakierrostani kehittää.


Eli kaiken kaikkiaan laadukkaat 10 päivää takana jotka antoi erittäin paljon. Luulen että meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa Viron harjoittelukulttuurista. Tästä reissusta onkin tulossa pieni juttu Huippu-Urheilu-Uutisiin missä meidän jätkien ja valmentajan mietteitä reissusta löytyy. Eli jos kiinnostaa enemmän tämä leiri niin check it out!

P.S. Torstaina oli koristurnaus ja Gerd Kanter oli heittäjien joukkueen kapteenina.. Olimme sitten perjantaina maastotreenissä jossa juostiin 3,5 km lenkki - ja nämä heittäjät painoi menemään tasaista vauhtia joka säilyi koko matkan! Ja sama asia takaisin. En tiedä siitä sen enempää, mutta hyvässä fyysisessä kunnossa kaikki.

Auf Wiedersehen

/OY

söndag 6 oktober 2013

Homma pyörii taas

Jaahas. Viimeisestä tekstistä onkin sitten mennyt jonkin aikaa. Ylimenokausi tuli ja meni, kesti noin kaksi viikkoa, ja nyt on jo ensimmäinen harjoitteluviikko takana! Ja olo on kaikkea muuta kuin huono :)

Ylimenokaudesta sen verran, että viime vuosiin verrattuna tein yhden asian toisin: kävin tekemässä muutaman treenin ihan huvin vuoksi! Ensimmäisessä "harjoituksessa" yritin toteuttaa jo jonkin aikaa mielessä pyörinyttä tavoitetta: rinnallevedossa kymmenen kertaa sata kiloa. Unelma jäi haaveeksi koska en saannut kuin yhdeksän toistoa, ja vaikka hapokkailla jaloilli yritin vielä toista kertaa en silloinkaan saannut kuin kahdeksan kertaa tankoa rinnalle. Seuraavana päivänä olikin vaikea kävellä - ja tämä oli ylimenokauden kolmas päivä :D Homma jatkui siten, että kävin vähän uimassa ja tekemässä kaikkea pientä kivaa ja huomasin että aika hyvässä kunnossa ollaan vieläkin.

Jarmo Ahosen luona kävin pari viikkoa sitten vuosittaisessa "katsauksessa" missä käytiin läpi ongelma-alueet ja Jarmokin totesi että aika hyvässä kondiksessa on meikäläisen lihaskalvot edelleenkin. Isot kiitokset tästä hierojalleni Lillille - ja onnittelut vielä sen johdosta että Lillistä on nyt tullut äiti! Mutta takaisin Jarmoon, hänellä oli taas pari ässää hihassa, ja tällä kertaa yhden ässän nimi oli "fascia fitness". Tämä fascia fitness on uusi harjoittelumuoto jonka ideana on vahvistaa lihaskalvoja, ja täten pienentää loukkaantumisriskiä. Jos lihaskalvot on vahvat ja joustavat ne edesauttaa sen, että rasituksen "piikit" jotka toistuvasti iskee lihaksiin ja niveleihin kun eksentrinen voimantuotto muuttuu konsentriseksi pehmentyvät. Erikoisen näköisiä liikkeitä, mutta tuntuu toimivan.

Ensimmäinen viikko potkaistiin käyntiin maanantaina, ja tämä on aika pitkälti ollut totuttelu-viikko. Rasituksen tunnettakaan ei ole tullut yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina. Veikkaan että se johtuu siitä että kävin muutamat treenit tekemässä ylimenokaudella, niin kroppa oli jo vähän valmistautunut kuormitukseen. Sijaisena olen oman opiskelun ohella ollut Sipoon ruotsinkielisessä ylä-asteessa jotta pystyn kaikkia kuluja kattamaan. Keväällä tuli aika pahasti mentyä miinuksen puolelle. Toisen Elovenan voimapäivän kävin myöskin vetämässä Hinthaaran koulussa ja se meni mallikkaasti. Elämä olisi helpompaa jos voisi pelkästään keskittyä harjoitteluun ja opiskeluun omaan tahtiin, mutta näin ei ole. Onneksi sijais-työt menevät aika helposti vaikka omat opiskelut vähän siitä kärsiikin.

Hieman on tämän syksyn tähän asti salainen projekti alkanut muodostumaan ja toivon mukaan pääsen pian tositoimeen jotta koko hommaa voin paljastaa :)

Mutta tämä oli kaikki tältä erältä! Huomenna peruskuntokausi jatkuu taas ja ruuveja kiristetään jälleen hieman.

/OY