Hou-Hou

Joulu on lähestymässä, mutta urheilussa ei ole joululomaa. Pari päivää tietysti aina otettava iisisti tasaisin välein, veikkaanpa että 24-25.12 ovat sellaisia päiviä. Parasta aikaa kämpässä ei leiju piparin tuoksu, vaan Eatoneiden Nut & Seed Bars, joita juuri leivoin. On siinäkin tapa viettää perjantai-iltaa. Resepti löytyy muuten täältä kiinnostuneille. Olen pariin otteeseen aikaisemmin kokeillut niitä, ennen kuin tajusin, että niitä kuuluu leipoa 200 asteessa Fahrenheitissa, eikä Celsiuksessa. Ilmankos niistä aikaisemmin tuli "hieman" palaneita. 

Syksy treenit lähti aikaisemmin käyntiin tänä vuonna kuin tavallisesti. Pitkälti johtuen siitä, että lähentäjän kramppi/revähdys loppukesästä aiheutti sen, että Kalevan Kisojen jälkeen en juuri tehnyt mitään urheiluun liittyvää. Eli ylimenokauden mitta tuli täyteen aikaisin. Syyskuun alussa ensimmäinen ohjelma tipahti jo sähköpostiin ja siitä lähtien olen sitten painanut täysillä duunia. Viime vuoteen verrattuna olen tähän asti päässyt paljon pidemmälle. Paljon ollaan isän kanssa yritetty toistaa niitä asioita, jotka viime syksynä toimi minulla erittäin hyvin - sillä erolla, että nyt akillesjänne on ollut paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Osittain se johtuu varmasti hyvästä kuntoutuksesta, mutta myös siitä, että olen pystynyt tekemään enemmän määräloikkia ylämäkeen ja tasaisella kuin yhteensä viimeisen 7 vuoden aikana kiitos nilkkatuen. Se tuo elastisuutta ja tukea nilkoille, eikä enää tunnu siltä, että nilkoissa olisi sementtiä. Toinen hyvä apukeino on ollut FGXpressin tekemät Power Stripsit, jotka pitävät hyvin aineenvaihduntaa yllä. Varsin tärkeää alueella, missä aineenvaihdunta on luonnostaan heikompi kuin esimerkiksi lihaksissa. Paremmin olen myös pystynyt käyttämään lihashuoltoa nyt, kun Helsingissä syksystä lähtien asustellut ja vakiofyssarini löytyy 15min ajomatkan päässä.

Isän kanssa ollaan tehty sellainen muutos aikaisempaan, että harjoitusjaksot ovat pitempiä. Se antaa pelivaraa, eikä tunnu olevan "kiire" mihinkään. Toinen vaikuttaja tähän on se, että hallikausi jää väliin. Ainakin otteluiden kannalta. Muutama startti jossain lajissa käyn mahdollisesti tekemässä, mutta sen suurempaa panostusta ei ole hallikauteen. EM-rajan kimppuun pitäisi mennä sen verran aikaisin kesällä, että kaikki lataus on suunnattu siihen. Poikkeus viime vuosien sääntön on myös tänä syksynä ollut käydä aikaisemmin laktaatti-alueella. Pidettiin peruskuntokauden loppupuolella kolmen viikon jakso, missä painopiste oli hieman kovempia juoksuja kuin määräintervalleja. Juoksu rullaa siis jo aika hyvin meikäläisen mitoilla tähän aikaan vuodesta. Miltä kevät lopullisesti näyttää on vielä vähän auki. Pitäisi löytää joku sopiva ottelu ulkomailta, jotta EM-rajan tekemiseen tulisi kahta mahdollisuutta. Yhden kortin varaan en mielelläni jättäisi, sillä toinen ottelu on kesäkuun alussa Ruotsissa ja Pohjoismaiden kesäkuut eivät ole viime vuosina kauheasti tuloksentekoa suosineet. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, en tällä hetkellä kuitenkaan näe esteitä, miksi en pystisi siellä hyvään tulokseen. Yksi ehjä ottelu riittää.

Meinasi melkein leuka loksahtaa auki viime viikolla, kun Urheiluopistosäätiöltä tuli apurahapäätös joka oli myönteinen. Se ei ihan tapahdu joka kerta. Kiitokset siitä! Ja myös ottelijoiden lajivalmentaja on jälleen kerran taistellut niin hienosti tuulimyllyjä vastaan, että Urheiluliitoltakin tulee pieni tuki seuraavallekin kaudelle, vaikka viime kausi olikin täys farssi. Nämä pienet apurahat eivät elätä urheilijaa, mutta kyllä koen olevani onnekas, kun Vakkurin Mika pitää meidän ottelijoiden puolta kelissä kuin kelissä ja luottaa meihin. Kiitos.

Näihin tunnelmiin, rauhallista joulun odotusta kaikille!

//OY

Sielunhoidollinen yksityisrippi

Pekingin huikeat kisat saatu päätökseen, siitä löytyi inspiraatio kirjoittaa pitkästä aikaa. Omasta kaudestani tietenkin. Tai noh... Viime postauksesta niin pitkä aika, että melkein koko vuosi tulee nyt tässä samalla.

Aluksi voin vaan todeta, että jokainen urheilukausi on erilainen. Syksy 2014 lähti erittäin hyvin käyntiin, reenit kulki jne. Liikaa koulua oli yhdessä vaiheessa, mutta sellaiset asiat huomaa ikävä kyllä vasta silloin, kun voi kutsua itsensä jälkiviisaaksi. Ominaisuudet saatiin isän kanssa nostettu aivan uudelle tasolle jo marraskuun lopulla, mutta sen jälkeen alkoi seinä tulla vastaan. Tulehtunut akillesjänne vei yli 3 kuukautta tärkeimmästä harjoitteluajasta ja siitä toipuminen ja harjoittelun jatkaminen ei mennyt hyvin. Kevään leirillä tuli sitten neljän viikon aikana vasaralla niitattua niin, ettei oma keho tununut enää edes omalta. Omituinen kokemus. Analyysit tehty, eikä tota virhettä enää toisteta. Tulokset kauden ensimmäisessä ottelussa puhuivat raakaa totuutta, olin aivan kujalla. 

Oli pakko jättää Eurooppa Cupi väliin. Ikävä juttu, sillä ne ovat aina todella hyvin järjestetyt ottelukilpailut. Sen sijaan alkoi pitkä valmistautuminen Kalevan Kisoihin, missä ottelisin seuraavan kerran. Neljän viikon harjoitusjakso seurasi, jotta pystyisin edes saamaan itseni siedettävään kuntoon Poriin. Viimeistelyyn kuului myös iso muutos ruokavalioon. Oli pakko saada kevyempi fiilis kroppaan. Aikamoinen dieetti seurasi, en ole pikkunälkään tottunut pitkissä jaksoissa. Tämä painonpudotussysteemi ei ole sama, kuin olisin ollut menossa fitness tai missi kisoihin - vaan kisoihin, missä pitää fyysisesti myös suorittaa. Tarkennan tähän väliin, että konkreettinen tavoite ei ollut saada painoa alas, mutta viikossa se kuitenkin tippui kolme kiloa. Kyllä sen huomaa, kun laittaa piikkarit jalkaan ja pitää mennä eteenpäin tai ylöspäin. Tämä etu korostuu ehkä jos olet huonossa kunnossa. Jos olet hyvässä kunnossa pari kiloa ei merkitse yhtä paljon. Minun kokemuksieni perusteella ainakin. Happo-emästasapainotaulukko oli myös kovan seurannan alla näiden viikkojen aikana. Tässä onnistuttiin tällä kertaa huomattavasti paremmin, ja se tulee myös olemaan käytössä tulevina vuosina valmistautumisessa kilpailukauteen.

Kalevan Kisat oli omalta osaltani aikamoista vuoristorataa. Tuli onnistumisia, epäonnistumisia sekä ihan normaalia suorituksia olosuhteisiin ja lähtökohtiin nähden. Eli ei mitään kymmenottelusta poikkeavaa. Tällä kertaa pelissä ei kuitenkaan ollut huippupisteet, sillä olin liian huonossa kunnossa. vaan sellaiset pisteet, että kehtaa edes kävellä stadionilta ulos. Metalli tarttui mukaan ja se maistui paremmalta kuin vuosi sitten. Silloin olin oikeasti hyvässä kunnossa ja vaikka silloin ottelin paremman sarjan tämä tuntui paremmalta onnistumiselta. Pienestä oli kiinni, etten olisi jopa pystynyt samankaltaisiin pisteisiin Porissa kuin Kuopiossa, mutta se ei poista sitä faktaa, että tämän vuoden kevätjaksoa ei saa enää toistaa.

Kisojen jälkeen oli sitten vuorossa pitkän tauon jälkeen käynti Ilkka Tulikouran luona. Pariin otteseen olen Ilkan veitsenterän alla ollut, ja akillesjänne/nilkan seutu on hänen erikoisalansa. Tuli hyviä uutisia, sillä akillesjänteessä ei näkynyt kuin jälkiä pienistä repeämistä ja kiinnikkeistä. Eli sellaista, mitä pystyn pitämään kuosissa eksentrisillä harjoitteilla, jotka ovat jo useamman vuoden ollut kovassa käytössä. Akillesjänteen jatkuvan ylirasituksen (joka sitten johtaa tulehdukseen) syynä löytyi nilkasta. Sillä nilkalla on oma historiansa. Siitä on yksi nivelside irronnut ja toinen osittain irronnut luupalan myötä - eli nilkan pito jää yhden nivelsiteen varaan. Se on liian löysä ja leikkaus on ainoa tapa saada sitä korjattua täysin. Päätimme kuitenkin kokeilla yksi vuosi Amsterdamia ajatellen pelkällä tuella, jonka voin sitten käyttää niissä harjoituksissa, missä akillesjänne aina ärtyy. Eli pääsen näillä näkymin erittäin pitkän tauon jälkeen tekemään sellaisia harjoitteita, joita ilman käytönnössä yleisurheilussa ei pärjätä.

Viikko ehdin myös käydä New Yorkissa muikkelin kanssa. Teki hyvä saada ajatukset täysin pois urheilusta ja varsinkin, kun Jones Beach Theaterin lavalle nousi kaikkien aikojen yhtye - Van Halen. Sykemittari näytti Alex Van Halenia vielä monta päivää Jumpin jälkeen. Aivan uskomaton kokemus, paras keikka ikinä. Eli ei tämäkään vuosi täysin hukkaan mennyt ;)

Tästä seuraa vielä pari kisastarttia. Näillä näkymin seuraava on Tampereen Eliittikisoissa, missä teen Eliittikisa-debyyttini. Missä lajissa/lajeissa on vielä vähän auki. Riippuu siitä, kuinka hyvin kisajärjestäjiä voi lahjoa.

Rock on

//OY

Tölkki kädessäni kuljen

Viime aikoina olen saanut kysymyksiä mitä oikein litkin reenien aikana, kun se näyttää ihan energiajuomalta. Paha juttu. Ruotsiksi meillä on hyvä sanonta: "skenet bedrar", eli ulkonäkö voi hämätä. Kyseessä on tässä tapauksessa joko Verve tai Bode Burn.

Kuulin Vemmasta ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten ja aloin silloin etsimään vähän taustatietoa tuotteista ja löysin todella paljon positiivista feedbackia. Aloitin itse kokeilemaan Vemman tuotteita lähes neljä kuukautta sitten ja olen ollut todella tyytyväinen. Olen ollut poikkeuksellisen pirteä, varsinkin tähän aikaan vuodesta, enkä ole (ainakaan vielä) sairastellut yhtään, vaikka yleensä joulu-helmikuun väliin minulla iskee yksi kunnon flunssa joka vuosi.

Eli mikä tämä Vemma oikein on? Vähän aikaa sitten tein jännän havainnon: mitä jos lähtisin etsimään Vemmasta juttuja suomeksi. Mitkä asiat tulevat ensimmäisinä esille jos suomenkielinen Googlaa Vemmaa. Suomi24 oli kova sana. Pakko oli tehdä asialle jotain.

Vemma perustuu periaatteessa yhteen sekoitukseen, eli ns. Vemma Formulaan joka sisältää 13 vitamiinia, 65 mineraalia, mangostaanin hedelmää, aloe veraa sekä vihreää teetä. Tämä on se Vemma shotti, eli meikäläisen aamupaukku, jonka sisältö löytyy kaikista Vemman tuotteista. Todella helppo tapa edistää vastustuskykyä. 

Lisää tietoa shotista löytyy TÄÄLTÄ

Verve on Vemman energiajuoma. Terveellinen sellainen joka sisältää Vemma formulan lisäksi luonnollista kofeiinia, tauriinia sekä hedelmäsokeria mangostaanin hedelmästä. Piristää mukavasti ja ero muihin energiajuomiin, mitä olen silloin tällöin huonolla menestyksellä kokeillut, on se, että pirteys säilyy todella pitkään eikä sitä laskutilaa tule ollenkaan koska siihen ei ole lisätty mitään synteettistä shaibaa. The real deal jos haluaa vähän piristystä arkeen - voi hyvällä omantunnolla pienen ravistelun jälkeen nauttia. Terveyttä jeesaavaa energiajuomaa en ole ainakaan ennen tätä maistanut. Henkilökohtaisesti olen ollut todella tyytyväinen punttiharjoituksissa ottaa pientä piristävää hyvissä ajoin ennen isoja rautoja.

Lisää faktaa löytyy TÄÄLTÄ

Kolmanneksi meillä on sitten Vemman ja Chris Powellin (Extreme Weightloss) yhdessä kehittämä Bode Challengin Bode Burn. Tuotteista kallein mutta ylivoimaisesti laadukkain. Sisältää Vemma formulan lisäksi 20g proteiinia ja 7g kuitua jotka pitävät nälän tunteet mukavasti kurissa sekä CLA:ta joka tehostaa rasvanpolton. Olen itse pitkien harjoituksien aikana käyttänyt mutta on myös toiminut välipalana erittäin hyvin. Varsinkin lepopäivinä koska minulla on melkein aina nälkä. 

Jos haluaa tietää enemmän tuotteista minut tavoittaa sähkopostilla: ottoy91@hotmail.com

Tämän linkin kautta voi tutustua paremmin koko tuotesarjaan. Jos tuntuu kalliilta voi aina ajatella että sijoitus omaan terveyteen on paras investointi, mitä rahalla voi tehdä. Ainakin minun mielestäni.

Huomenna treenit jatkuvat ja toisesta peruskuntokaudesta on jo mennyt yli viikko.

Ciao
//OY