Hou-Hou

Joulu on lähestymässä, mutta urheilussa ei ole joululomaa. Pari päivää tietysti aina otettava iisisti tasaisin välein, veikkaanpa että 24-25.12 ovat sellaisia päiviä. Parasta aikaa kämpässä ei leiju piparin tuoksu, vaan Eatoneiden Nut & Seed Bars, joita juuri leivoin. On siinäkin tapa viettää perjantai-iltaa. Resepti löytyy muuten täältä kiinnostuneille. Olen pariin otteeseen aikaisemmin kokeillut niitä, ennen kuin tajusin, että niitä kuuluu leipoa 200 asteessa Fahrenheitissa, eikä Celsiuksessa. Ilmankos niistä aikaisemmin tuli "hieman" palaneita. 

Syksy treenit lähti aikaisemmin käyntiin tänä vuonna kuin tavallisesti. Pitkälti johtuen siitä, että lähentäjän kramppi/revähdys loppukesästä aiheutti sen, että Kalevan Kisojen jälkeen en juuri tehnyt mitään urheiluun liittyvää. Eli ylimenokauden mitta tuli täyteen aikaisin. Syyskuun alussa ensimmäinen ohjelma tipahti jo sähköpostiin ja siitä lähtien olen sitten painanut täysillä duunia. Viime vuoteen verrattuna olen tähän asti päässyt paljon pidemmälle. Paljon ollaan isän kanssa yritetty toistaa niitä asioita, jotka viime syksynä toimi minulla erittäin hyvin - sillä erolla, että nyt akillesjänne on ollut paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Osittain se johtuu varmasti hyvästä kuntoutuksesta, mutta myös siitä, että olen pystynyt tekemään enemmän määräloikkia ylämäkeen ja tasaisella kuin yhteensä viimeisen 7 vuoden aikana kiitos nilkkatuen. Se tuo elastisuutta ja tukea nilkoille, eikä enää tunnu siltä, että nilkoissa olisi sementtiä. Toinen hyvä apukeino on ollut FGXpressin tekemät Power Stripsit, jotka pitävät hyvin aineenvaihduntaa yllä. Varsin tärkeää alueella, missä aineenvaihdunta on luonnostaan heikompi kuin esimerkiksi lihaksissa. Paremmin olen myös pystynyt käyttämään lihashuoltoa nyt, kun Helsingissä syksystä lähtien asustellut ja vakiofyssarini löytyy 15min ajomatkan päässä.

Isän kanssa ollaan tehty sellainen muutos aikaisempaan, että harjoitusjaksot ovat pitempiä. Se antaa pelivaraa, eikä tunnu olevan "kiire" mihinkään. Toinen vaikuttaja tähän on se, että hallikausi jää väliin. Ainakin otteluiden kannalta. Muutama startti jossain lajissa käyn mahdollisesti tekemässä, mutta sen suurempaa panostusta ei ole hallikauteen. EM-rajan kimppuun pitäisi mennä sen verran aikaisin kesällä, että kaikki lataus on suunnattu siihen. Poikkeus viime vuosien sääntön on myös tänä syksynä ollut käydä aikaisemmin laktaatti-alueella. Pidettiin peruskuntokauden loppupuolella kolmen viikon jakso, missä painopiste oli hieman kovempia juoksuja kuin määräintervalleja. Juoksu rullaa siis jo aika hyvin meikäläisen mitoilla tähän aikaan vuodesta. Miltä kevät lopullisesti näyttää on vielä vähän auki. Pitäisi löytää joku sopiva ottelu ulkomailta, jotta EM-rajan tekemiseen tulisi kahta mahdollisuutta. Yhden kortin varaan en mielelläni jättäisi, sillä toinen ottelu on kesäkuun alussa Ruotsissa ja Pohjoismaiden kesäkuut eivät ole viime vuosina kauheasti tuloksentekoa suosineet. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, en tällä hetkellä kuitenkaan näe esteitä, miksi en pystisi siellä hyvään tulokseen. Yksi ehjä ottelu riittää.

Meinasi melkein leuka loksahtaa auki viime viikolla, kun Urheiluopistosäätiöltä tuli apurahapäätös joka oli myönteinen. Se ei ihan tapahdu joka kerta. Kiitokset siitä! Ja myös ottelijoiden lajivalmentaja on jälleen kerran taistellut niin hienosti tuulimyllyjä vastaan, että Urheiluliitoltakin tulee pieni tuki seuraavallekin kaudelle, vaikka viime kausi olikin täys farssi. Nämä pienet apurahat eivät elätä urheilijaa, mutta kyllä koen olevani onnekas, kun Vakkurin Mika pitää meidän ottelijoiden puolta kelissä kuin kelissä ja luottaa meihin. Kiitos.

Näihin tunnelmiin, rauhallista joulun odotusta kaikille!

//OY