Lemmikkivaunussa istuskellen ja pitkällä junamatkalla kohti Raahea ja 22-vuotiaiden SM-kilpailuja löysin keskittymisrauhan ja ajan kirjoittaa edellisen kirjoituksen jatko-osan valmiiksi.
Ottelijan suuri haaste on se, että kaikista kymmenestä lajista annetaan aina saman taulukon mukaan pisteitä. Jos kaikissa lajeissa saa jollain tavalla itsestään irti, mutta nopeus on kymmenyksen huonompi sadalla metrillä, kuin mitä sen pitäisi olla, se näkyy loppupisteissä. Onnistuneen ja täydellisen ottelun ero on valtava. Epäonnistunut ottelu näyttää joskus jopa säälittävältä. Pitää tämän takia ottaa huomioon, onko ottelija ehtinyt saada itseään kuntoon tai herätettyä heti ensimmäisestä lajista lähtien. Joskus käy niin, että kroppa alkaa vasta heräämään muutaman lajin jälkeen.
Varsinkin huonon alun jälkeen henkistä kanttia koetellaan: miten pystyä keräämään itseään epäonnistuneen lajin jälkeen? Pitää jollain tavalla mennä eteenpäin ja tehdä parhaansa jokaisessa lajissa joka vielä on jäljellä. Tämä on se idea, vaikeampi toteuttaa. Haaste on myös jos jokin menee hyvin - pitää myös unohtaa sen, ja antaa sen ainoastaan toimia positiivisena energiana. "Flow tila" on ottelijalle harvinaista herkkua. Ei juuri koskaan näin tapahdu, että kaikki lajit menee suunnitelmien mukaan. Tämän takia kaksi ensimmäistä lajia on henkisesti tärkeät: jos olet hyvässä kunnossa se näkyy heti satasella ja pituudessa. Pitää vaan muistaa, että näiden jälkeen on vielä kahdeksan lajia.
Tähän voin myös lisätä, että täydellinen ottelu on myytti - aina jää jostain parannettavaa. Tämä on myös lajin viehätys. Mahdollisuudet kehittyä on niin monia. Samalla läpiviety, jo kohtuullinenkin, ottelu tuntuu sinänsä voittona. Se on sellainen urakka, että jos vaan jotain positiivista löytyy niin siitä osaa jo iloita.
Ottelijan suuri haaste on se, että kaikista kymmenestä lajista annetaan aina saman taulukon mukaan pisteitä. Jos kaikissa lajeissa saa jollain tavalla itsestään irti, mutta nopeus on kymmenyksen huonompi sadalla metrillä, kuin mitä sen pitäisi olla, se näkyy loppupisteissä. Onnistuneen ja täydellisen ottelun ero on valtava. Epäonnistunut ottelu näyttää joskus jopa säälittävältä. Pitää tämän takia ottaa huomioon, onko ottelija ehtinyt saada itseään kuntoon tai herätettyä heti ensimmäisestä lajista lähtien. Joskus käy niin, että kroppa alkaa vasta heräämään muutaman lajin jälkeen.
Varsinkin huonon alun jälkeen henkistä kanttia koetellaan: miten pystyä keräämään itseään epäonnistuneen lajin jälkeen? Pitää jollain tavalla mennä eteenpäin ja tehdä parhaansa jokaisessa lajissa joka vielä on jäljellä. Tämä on se idea, vaikeampi toteuttaa. Haaste on myös jos jokin menee hyvin - pitää myös unohtaa sen, ja antaa sen ainoastaan toimia positiivisena energiana. "Flow tila" on ottelijalle harvinaista herkkua. Ei juuri koskaan näin tapahdu, että kaikki lajit menee suunnitelmien mukaan. Tämän takia kaksi ensimmäistä lajia on henkisesti tärkeät: jos olet hyvässä kunnossa se näkyy heti satasella ja pituudessa. Pitää vaan muistaa, että näiden jälkeen on vielä kahdeksan lajia.
Tähän voin myös lisätä, että täydellinen ottelu on myytti - aina jää jostain parannettavaa. Tämä on myös lajin viehätys. Mahdollisuudet kehittyä on niin monia. Samalla läpiviety, jo kohtuullinenkin, ottelu tuntuu sinänsä voittona. Se on sellainen urakka, että jos vaan jotain positiivista löytyy niin siitä osaa jo iloita.
Ottelijana et pysty kilpailemaan yhtä paljon kuin muut yksilölajien harrastajat. Suurin osa kisoista toimii lähinnä vaan harjoitteluna (tässä pääsemme oikein loistamaan jos huippujen seurassa epäonnistutaan). Yhden kauden aikana viisi läpivietyä ottelua on jo aikamoinen urakka. Kestää suurin piirtein kolme viikkoa palautua henkisesti sekä fyysisesti sellaiselle tasolle, että pystyy uudestaan ottelua tekemään hyvin.
Otteluja käydään myös vetämässä ihan harjoittelumielessä läpi, ja joskus tehdään ainoastaan muutamat lajit. Tämän takia pitää ottaa huomioon, mikä ottelu on se kauden tärkein. Ottelun kokonaisuutta ei pääse tavallisessa harjoittelussa kokeamaan ja tämän takia otteluja käydään välillä keräämässä. Tässä mielessä on helpompi yksilölajissa saada hyvää tulosta aikaan. Jos epäonnistut voit vaan unohtaa sen ja siirtää katseet seuraavaan kisaan, joka voi olla jo seuraavana päivänä. Ottelussa ei mene näin, jos ottelu on kaudelle tärkeä niin vedät sen loppuun - meni sitten huonosti tai hyvin. Yksilölajeissa mahdollisuudet onnistumiseen ovat useammat ja joskus riittää hyvä päivä ja hyvät olosuhteet. Otteluja käydään täällä pohjoisessa aika usein huonoissa olosuhteissa. Tämä kesä on ollut poikkeus. Tampereen ottelu oli elämäni ensimmäinen, missä ei kertaakaan satanut ja lämpöä oli yli 20 astetta.
Lajin haasteena on myös viedä ottelua läpi hankalissa oloissa. Kroppa joutuu koville jos jokaisen lajin välissä joutuu tekemään verryttelyä uudestaan ja henkisestikin alkaa tuntumaan jos kokoajan joutuu välttämään kastumista. Edellinen ennätysotteluni käytiin kahdeksassa asteessa ja kiekonheiton aikana tuli rakeita. Ei ollut hauskaa... :D No oli se! Jälkeenpäin.
Otteluja käydään myös vetämässä ihan harjoittelumielessä läpi, ja joskus tehdään ainoastaan muutamat lajit. Tämän takia pitää ottaa huomioon, mikä ottelu on se kauden tärkein. Ottelun kokonaisuutta ei pääse tavallisessa harjoittelussa kokeamaan ja tämän takia otteluja käydään välillä keräämässä. Tässä mielessä on helpompi yksilölajissa saada hyvää tulosta aikaan. Jos epäonnistut voit vaan unohtaa sen ja siirtää katseet seuraavaan kisaan, joka voi olla jo seuraavana päivänä. Ottelussa ei mene näin, jos ottelu on kaudelle tärkeä niin vedät sen loppuun - meni sitten huonosti tai hyvin. Yksilölajeissa mahdollisuudet onnistumiseen ovat useammat ja joskus riittää hyvä päivä ja hyvät olosuhteet. Otteluja käydään täällä pohjoisessa aika usein huonoissa olosuhteissa. Tämä kesä on ollut poikkeus. Tampereen ottelu oli elämäni ensimmäinen, missä ei kertaakaan satanut ja lämpöä oli yli 20 astetta.
Lajin haasteena on myös viedä ottelua läpi hankalissa oloissa. Kroppa joutuu koville jos jokaisen lajin välissä joutuu tekemään verryttelyä uudestaan ja henkisestikin alkaa tuntumaan jos kokoajan joutuu välttämään kastumista. Edellinen ennätysotteluni käytiin kahdeksassa asteessa ja kiekonheiton aikana tuli rakeita. Ei ollut hauskaa... :D No oli se! Jälkeenpäin.
Kymmenottelussa ehkä kaikista hienointa on yhteishenki ottelun aikana. Ottelijoilla on vähän sellainen "we're in this togehter"-tyylinen asenne toisiinsa kohtaan. Se näkyy niin selkeästi kun esiinnytään kahden päivän aikana aina yhdessä. Kyllä pikajuoksijat heittävät keskenään läppää verryttelykentällä, mutta sehän on jo viime vuosina tullut varsin selväksi. Tämä on osa sirkusta ja tottakai sitä pitää näyttää. Ruutuun ei vaan saa mahtumaan kaikkea hienoa mitä yleisurheilukenttä tarjoaa. Tämän takia paikan päällä oleminen on joskus niin huikeaa.
Se mitä lajien välissä tapahtuu on osa show'ta, ja katsojatkin nauttisi enemmän jos saisi kokea tätä kokonaisuutta. Tämä kokonaisuus tulee niin huonosti esille ottelussa TV-ruudun kautta. Esimerkiksi Moskovassa kun YLE päätti näyttää ottelun seiväshypystä vain kaksi suoritusta. KAKSI!? Tämä on lähes aina, ja oli nytkin, koko ottelun ratkaisevin laji. Naisten ottelussa näytettiin vaan viimeistä erää kahdeksallasadalla metrillä. Tonnivitosta sai kuitenkin nähdä kokonaisuudessaan, takk och låv. Huono kokonaiskuva tulee myös Kalevan Kisoissa kun meitä näytetään, jos näytetään. Kaikista parasta olisi varmaan jos ohjaaja olisi jo etukäteen tietonainen voittajasta, ettei vaan ketään turhaan näytetä. Taitaa olla vähän ideana muuten vuorotellen näyttää joka toinen vuosi kymmenottelua enemmän, ja joka toinen vuosi seitsenottelua enemmän.
Kun tämä näkyvyys jää puuttumaan on ihan luonnollista ajatella, etteivät ottelijat osaa mitään. Jos pari kertaa näytetään kun ottelija työntää kuulaa 13 metriä. Kaikkihan sen tietää, että oikea mörssäri työntää pitkälti päälle 20 metrin. Ainoa kerta kun säännöllisesti pääsemme esiintymään oikean yleisön eteen Suomessa on Kalevan Kisoissa. Kalevan Kisoissakin aikataulut on välillä semmoiset, että yleisö ilmestyy vasta päivien viimeisien lajien aikana paikalle. Aikataulut ovat tärkeät. On hyvä että jotkut lajit käydään tiiviisti, mutta joskus pitää myös olla pidempi tauko!
Itsellä on pieni idea siitä, miten voisi saada vielä ottelut toiseenkin kisaan mukaan hyvällä tavalla näkyville. Olen sitä jo muutamille ehdottanut, ja palaute on ollut hyvä. Eli tästä voisin sitten joskus kirjoittaa jotain :)
Se mitä lajien välissä tapahtuu on osa show'ta, ja katsojatkin nauttisi enemmän jos saisi kokea tätä kokonaisuutta. Tämä kokonaisuus tulee niin huonosti esille ottelussa TV-ruudun kautta. Esimerkiksi Moskovassa kun YLE päätti näyttää ottelun seiväshypystä vain kaksi suoritusta. KAKSI!? Tämä on lähes aina, ja oli nytkin, koko ottelun ratkaisevin laji. Naisten ottelussa näytettiin vaan viimeistä erää kahdeksallasadalla metrillä. Tonnivitosta sai kuitenkin nähdä kokonaisuudessaan, takk och låv. Huono kokonaiskuva tulee myös Kalevan Kisoissa kun meitä näytetään, jos näytetään. Kaikista parasta olisi varmaan jos ohjaaja olisi jo etukäteen tietonainen voittajasta, ettei vaan ketään turhaan näytetä. Taitaa olla vähän ideana muuten vuorotellen näyttää joka toinen vuosi kymmenottelua enemmän, ja joka toinen vuosi seitsenottelua enemmän.
Kun tämä näkyvyys jää puuttumaan on ihan luonnollista ajatella, etteivät ottelijat osaa mitään. Jos pari kertaa näytetään kun ottelija työntää kuulaa 13 metriä. Kaikkihan sen tietää, että oikea mörssäri työntää pitkälti päälle 20 metrin. Ainoa kerta kun säännöllisesti pääsemme esiintymään oikean yleisön eteen Suomessa on Kalevan Kisoissa. Kalevan Kisoissakin aikataulut on välillä semmoiset, että yleisö ilmestyy vasta päivien viimeisien lajien aikana paikalle. Aikataulut ovat tärkeät. On hyvä että jotkut lajit käydään tiiviisti, mutta joskus pitää myös olla pidempi tauko!
Itsellä on pieni idea siitä, miten voisi saada vielä ottelut toiseenkin kisaan mukaan hyvällä tavalla näkyville. Olen sitä jo muutamille ehdottanut, ja palaute on ollut hyvä. Eli tästä voisin sitten joskus kirjoittaa jotain :)
Se oli kaikki tältä erältä, toivottavasti ottelun maailma on teille vähän kirkkaampi. Palaillaan!
/OY
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar