Liikkumisen iloa nuorille

Kesällä otettiin SUL:ilta yhteyttä ja kysyttiin jos kiinnostaisi mennä muutamaan kouluun Etelä-Suomessa vetämään Elovenan voimapäivää. Kysymys tuli kesällä kun ei ollut kauheasti muuta tekemistä niin vastaus oli helppo: kyllä! Eilen (torstai) se sitten tapahtui, vuorossa oli ensimmäisenä Norra Paipis Skola joka on ruotsinkielinen ala-aste Sipoossa, eli kotipaikkakunnallani. Voimapäivän ideana oli tunnissa vähän tutustuttaa lapsia yleisurheiluun (olin etukäteen valinnut lajeiksi keihäs, aitajuoksu ja kolmiloikka) ja sitten vielä lisäksi vähän yleistä tietoa ruokavalioon liittyen.

Koulu on osaltani alkanut sen verran kovalla tahdilla että valmistautuminen tähän tapahtumaan ei ollut paras mahdollinen ja jonkin verran jopa aamulla jännittikin. Opettajat koulussa oli heti niin mukavia ja positiivisia että tämä turha hermoilu katosi heti saman tien. Päivä meni tosi hyvin ja sekä lapset että opettajatkin olivat täysillä mukana kaikessa ja tuntui oikeasti siltä että sain jotain aikaan. Oli tosi hienoa nähdä että vaikka tänä päivänä löytyy niin paljon muita vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaa kuin liikkumisen merkeissä lapset oli silti todella innoissaan tästä päivästä ja olisi varmaan voinut jatkaa vielä pitkään. Vaikka suurimmalle osalle nämä lajit olivat täysin uusia ne oli todella halukkaita oppimaan, ja oli myös todella iloisia huomatessaan että aika lyhyessä ajassa saa esimerkiksi keihään lentää paremmassa asennossa ja pidemmälle.

Alkuverryttely on tärkeää ja ryhmät jaettiin riittävän pieniksi jotta kaikki saivat kokeilla monta kertaa

Tässä vähän keihäsmallailua. Peilikuvana olemin toimii vasurille ;)

Tänä päivänä kun niitä kaikkia muita vapaa-ajan aktiviteettejä löytyy on mielestäni todella tärkeää, että tehdään näitä asioita. Mennään näyttämään lapsille että tämä on oikeasti hauskaa jos vain asenne on oikea, eikä koko ajan vertaile itsensä kaikkiin muihin ja keskittyy pelkästään omaan tekemiseen. Yleinen hyvänvointi tulee sitä kautta aika itsestään ja sen yritinkin monta kertaa korostaa. Tämä on myös lapsille tosi luonnollista vielä - on aikaa ja paljon ylimääräistä energiaa kropassa. Vanhempana voit sitten yhtäkkiä huomata että portaissa käveleminen alkaa tuntua raskaalta ja voit sitten harmitella, mikset asialle tehnyt mitään aikaisemmin. Olisi paljon helpompi nyt, jos ei joutuisi "korvaamaan" sen minkä olet just tässä tärkeässä iässä menettänyt. En tiedä johtuuko tämäpäivän fitness-mania ja #eatclean juuri tästä - että ihmiset on alkanut liian myöhään huomaamaan että oma kunto on aika tärkeä.

Tämä "jos tahdon, pystyn" on aika helppoa pienenä, pitää vaan olla joku joka osoittaa oikeaa reittiä. Se on vielä niin pienestä kiinni että muutamalla yrityksellä huomaa jo edistymistä, ja se antaa taas lisää motivaatiota jatkaa. Tämä hauskuus on haastavaa jos vertailee itsensä muihin lapsiin - tulee aina olemaan taso-eroja. Sille ei voi mitään, että yleisurheilussa kello ja mitta kertoo totuuden, mutta sen pitäisi jollain tavalla saada unohdettua ettei se vaikuta yksilön omaan liikkumisen iloon. Itsellä tässä iässä ja jonkinlaisena huippu-urheilijana tuntuu usein siltä, että olen tässä yrittänyt 20 vuotta oppia juoksemista, mutta olenkin vähän eri asenteella ryhtynyt tähän hommaan. Yleisurheilu on yksi monipuolisimmista liikkumismuodoista ja kehittää perusmotoriikkaa sillä tavalla. että siitä on ihan joka ikisessä asiassa hyötyä. Tavallisessa elämässä kuin muissa urheilulajeissakin.

Ruokavaliossa otin ehkä eniten esille välipalan tärkeys ja laatu. 1-2 luokkalaiset eivät vielä tienneet "uupumisesta" mitään, kuin taas suurin osa 5-6 luokkalaisista heti nosti kättä ilmaan, kun kysyin onko joskus tunnettu isoa tarvetta saada karkkia koska olo on niin voimaton. Tässä kerroin lyhyesti että tämä on se tunne, joka tulee kun verisokeri on matalalla. Tottakai se tunne sitten katoaa kun syö jotain missä on paljon sokeria ja verisokeri nuosee tosi nopeasti - mutta se laskee myöskin aika nopeasti jopa matalemmalle kuin mitä se oli ennen. Eli ilman sitä tunnetta karkkia ei edes tee mieli yhtä paljon, ja jos muistaa hyvät välipalat verisokeri pysyy tasaisena ja tämä "tarve" häviää. Tottakai kerroin että karkkia voikin syödä, itsekin syön karkkia silloin tällöin ja niin pois päin, mutta jos on selkeä tarve saada verisokeria ylös niin suklaapatukka ei ole se oikea ratkaisu.

Tässä vähän vertailtiin eri välipaloja

Eli kaikille vanhemmille ja muille jotka on tekemisissä nuorien kanssa kaksi erittäin yksinkertaista neuvoa: antakaa lapisen urheilla, kannustakaa ja opettakaa niille hyvän ruokavalion perusasiat ja perustelkaa miksi on näin. Se on erittäin yksinkertaisia asioita vielä ja jos oikealla tavalla tuo niitä esille lapset ymmärtää.

/OY