Ottelukausi paketissa

Toki yksi pieni kisa vielä Ahvenanmaalla jäljellä. SFI-serien on kisa missä suomenruotsalaiset seurat kohtaa toisiaan seuraottelussa. Meikäläisen lajit ovat seiväs, moukari ja 400m ruotsalaisessa viestissä. Moukarissa tavoitteena on 30 metrin ylitys ensimmäistä kertaa urallani miesten moukarilla. Karsintakilpailussa jäin rajasta 25 senttiä ja kaikki päälle 30 metrin heitot kävi sektorin väärällä puolella. Eli fysiikka ja tekniikka on riittävän hyvässä kunnossa, se on ainoastaan tähtäimestä nyt kiinni :)

Eli SM-otteluissa kävin viikonloppuna ja voitin siellä viimeisen Suomen mestaruuteni junnussarjassa ja samalla viimeistelin värisuorani tältä vuodelta - halleista tuli yksi pronssi 300m aidoista, viime viikonloppuna se hopea 400m aidoista ja nyt se voitto. Näistä kekkereistä kerääntyi yhteensä 11 kultamitalia vuosien varrella ja niitä toista värisiä vissiin 13 yhteensä. Ja kaikki yksilölajeista. Jonkinlainen saavutus sekin varmaan. Tästä eteenpäin panostetaan sitten enemmän laatuun kuin määrään ;)

Ottelu oli osaltani aika mitäänsanomaton. Pahimmat vastustajat vetäytyi kisoista hyvissä ajoissa, eikä meitä ollut kuin kuusi osallistujaa yhteensä. Eli nopeasti saatiin ottelu suoritettua ja erinomaisessa säässä vielä. Lämpöä oli päälle 20 asteen ja aurinko paistoi, eli sillä tavalla oli mukavaa. Tulosteko jäi valitettavan vaisuksi, enkä oikein onnistunut missään. Seipäässä toki sivusin kauden parhaani hyppäämällä 460. Yritin hakea rentoja suorituksia mutta se pieni viimeinen lataus puuttui ja se näkyi selvästi kaikessa. Pisteitä kerääntyi yhteensä 7115, eli tässä näkyi se, mistä kerroin "keskinkertaisuuden huiput - osa 1":ssä. Ei irronnut missään ja tasapaksua paikallaan polkemista oli kaikessa. Toki mestaruus on aina mestaruus ja hyvä tapa päättää junioriaikani näin.

Kiekossa oli hyvä vire, kaksi parasta kisasuoritusta vuosiin. Harmi että toinen meni tolppaan ja toinen oli yliastuttu. Ainakin se on siellä jossain :D Kuulan verryttely meni myös mallikkaasti, kisassa hieman vähemmän. Keihäässä löysin rentouden jonka olen etsinyt koko kesän, ei vaan tukijalka pitänyt riittävän hyvin.

Tänään ei edes tunnu jaloissa siltä että olisin viikonloppuna edes ottelua tehnyt. Tuntuu jopa paremmalta kuin ennen ottelua. Ehkä se johtuu siitä irtiotosta joka jäi puuttumaan. Tästä kuitenkin hyvä kääntää katseet kohti seuraavaa kautta. Tällä hetkellä nautin vaan siitä, että olen ehjä ja kroppa on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. On hyvä jatkaa kohti harjoituskautta ja odotan mielenkiinnolla mitä uudet, kovemmat ja laadukkaamat harjoituskuviot tuo tullessaan. Motivaatio on korkealla mutta ylimenokautta odotan siinä mielessä innolla, että voin alkaa tekemään niitä asioita mitkä tulee olemaan ehkä suurin muutos urheilu-urallani. Asiat joista jo vähän annoin avauskirjoituksessani vihjeitä ;)

Nauttikaa syksystä, kesä ollut maagisen lämmin ja nyt kannattaa olla paljon ulkona kun tänäänkin pystyi Paavo Nurmen stadionilla shortseissa käymään vähän leikkeilyjuoksuja tekemässä.

Palaillaa!

/OY